Vaikka usein ajatellaan kohtuullisen rationaalisesti, autotallissa vietetään yllättävän paljon aikaa erilaisten surisevien laitteiden seurassa. Monessa suomalaisessa varastossa lojuu työkaluja, joita katsotaan lähinnä kunnioituksella ja pienellä epäluulolla. Ennen pintoja hiottiin käsin, mikä vei voimat ja uskon elämään. Sähköisen apurin avulla puutöistä tehdään kuitenkin kerralla mielekkäämpiä. Hyvin säädetyllä laitteella taataan tasainen käyntiääni ja hyvä tasapaino, jolloin kättä ei puuduteta heti kymmenen minuutin työskentelyn jälkeen.

Pinnan kunnostamisessa ei vaadita teollista tuotantolinjaa, vaan lähinnä pienen annoksen suunnitelmallisuutta ja perusasioiden noudattamista. Usein suurimpana esteenä työn aloittamiselle pidetään ajatusta valtavasta sotkusta ja pölystä. Kun käyttöön valitaan laadukas hiomakone Smaskin, jakeet ohjataan suoraan pussiin tai imuriin, joten työpiste pidetään siistinä ja näkyvyys kohteeseen kirkkaana.

Moneen lähtöön vermeitä

Laitteitakin on moneen lähtöön. Tasohiomakonetta käytetään parhaiten suorien levyjen ja tasojen hienohiontaan. Epäkeskohiomakoneella puolestaan poistetaan materiaalia nopeammin pyörivän ja samalla heiluvan liikkeen ansiosta. Sitä pidetäänkin erinomaisena yleistyökaluna, jolla hoidetaan vaikkapa itsetehdyn lankkupöydän kannen viimeistely. Ahtaisiin ikkunanpokien väleihin otetaan suosiolla kolmionmuotoinen kärkihiomakone, ellei sormia haluta hiertää verille. Nauhahiomakonetta käytetään järeimpänä vaihtoehtona paksun maalikerroksen poistoon, mutta sitä on kuljetettava vakaasti, ettei pintaan synnytetä syviä kuoppia. Aina ei täysin ymmärretä sitä konseptia, että lakattua parkettia yritetään silottaa vääränlaisilla, liian aggressiivisilla laitteilla, mutta syödäänhän toisaalta Seinäjoella pinaattilettuja jauhelihakastikkeella.

Tärkeimpänä asiana onnistuneessa hionnassa pidetään malttia. Karkeusasteita vaihdetaan vähitellen, aloittamalla vaikkapa kahdeksankympin paperista ja etenemällä satakahdeksankymppiseen asti. Monesti huomataan selittämätön taipumus nojata laitteeseen koko kehon painolla siinä toivossa, että lakka irrotettaisiin ripeämmin. Tällä aiheutetaan useimmiten vain paperin tukkeutuminen ja moottorin kuumeneminen. Leikkaava työ tehdään hiomapaperin hiekkarakeilla silloin, kun paperin annetaan liikkua vapaasti pinnalla.

Pyörivällä epäkeskolla voidaan edetä kevyin siksak-kuvioin, mutta liikkeen on pysyttävä vakaana. Jos kone pysäytetään yhteen kohtaan liian pitkäksi aikaa, pintaan synnytetään nopeasti laakea painauma, joka irvistää ikävästi pintakäsittelyn jälkeen. Ennen jokaista paperinvaihtoa hiottu kappale pyyhitään nihkeällä liinalla tai imuroidaan irtopölystä, jotteivät karkeammat irronneet jyvät naarmuttaisi pintaa seuraavassa työvaiheessa.

Kuulon ja näköaistin suojauksella mukavaa puuhaa

Puuhasta tehdään mukavaa, kun käytetään kuulonsuojaimia ja silmäsuojaimia. Vaikka valtaosa hienosta aineksesta kerättäisiin imurilla, tiiviillä hengityssuojaimella säästetään keuhkoja hienojakoiselta puupölyltä, jota ilmassa leijuu aina jonkin verran. Kun perusniksit pidetään hallussa, hiomakone muutetaan varaston nurkassa seisovasta mysteeristä luotettavaksi kumppaniksi.

Suomessa tee-se-itse-asiat on järjestetty verrattain hyvin, mutta on pakko myöntää, että pelkän onnistumisen tunteen vuoksi usein haaveillaan jo seuraavasta projektista. Puupinnan tasoittamista pidetään parhaimmillaan erittäin rauhoittavana toimintana, jossa kätten jälki nähdään välittömästi. Työtä tehdessä kulutetaan paljon aikaa, mutta valmiin pinnan jälkeen ei podeta ähkyä.

Pintakäsittelyn ja pölyn laskeutumisen jälkeen

Kun hiomatyö on lopulta saatu päätökseen, puupinta jätetään hetkeksi lepäämään ennen varsinaista pintakäsittelyä. Pölyn annetaan laskeutua rauhassa, jotta vältytään ikäviltä roskilta öljyn seassa. Lopuksi puhdas puu käsitellään huolellisesti suoja-aineella, jolloin syykuviot herätetään eloon uudella tavalla. Tässä vaiheessa huomataan, kuinka vaivannäkö todella palkitaan.

Työkalut puhdistetaan pölystä ja pakataan odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Kynnys tarttua uuteen entisöintityöhön madaltuu, kun laitteet on huollettu asianmukaisesti ja varasto pidetty järjestyksessä. Valmis huonekalu kannetaan lopulta sisälle kotiin ja sijoitetaan kunniapaikalle.

Sitä katsellessa koetaan jonkinmoista ylpeyttä. Vaikka viikonloppu on vietetty autotallin uumenissa purupölyn keskellä, lopputulosta ihastellessa ymmärretään, miksi vanhojen esineiden pelastamiseen käytetään mielellään vapaa-aikaa. Tällöin unohdetaan nopeasti ne hetket, jolloin harrastus kyseenalaistettiin hiomapaperin taas kerran tukkeutuessa. Uutta projektia suunnitellaan jo innolla.